Strömsdalsbruk – Juantehdas, Itä-Suomen ensimmäinen teollisuuslaitos
Vuonna 1746 manttaalikomissaari Brynolf Brunou ja hänen kanssaosakkaansa, mm. Kuopion silloinen kirkkoherra Henrik Argillander, saivat Tukholman vuorikollegiolta luvan perustaa rautaruukki Kuopion pitäjään Juckais-joen varrelle. Erikoisuutena oli ainoastaan järvi- ja suomalmin käyttäminen raudan valmistuksen raaka-aineena.
Ensimmäisen sadan vuoden aikana ruukin perustajat ja heidän jälkeensä Tigerstedtien aatelissuku koettivat saada Strömsdalsbrukin tuottamaan rautaa kannattavasti, mutta huonolla menestyksellä. Raaka-aineen ja ennen kaikkea hiilen saanti oli vaikeaa, koska paikalliset asukkaat eivät hyväksyneet ruukin toimintaa ja puitten kaatamista hiilenpolttoa varten heidän kaskimailtaan. Menetelmätkään eivät olleet kovin kehittyneitä, joten raudan laatu oli heikkoa. Vasta venäläisen Ponomarev-suvun aikana 1800-luvun loppupuoliskolla raudan laatu parani, tuotantomäärät nousivat uusien tuotantomenetelmien ansiosta ja myös siksi, että jonkinlainen sopu paikallisten asukkaiden kanssa oli saavutettu. Omassa konepajassa valmistettiin monenlaisia kotitaloudessa ja maanviljelyssä tarvittavia rautaesineitä ja koneita, myös turpiineja sahojen ja myllyjen tarpeisiin. Saimaan kanavan valmistuminen 1856 edesauttoi kaupankäyntiä myös uuteen pääkaupunkiin Pietariin. Strömsdalsbruk-Juantehdasta pidettiinkin 1800-luvun lopulla yhtenä maan parhaiten hoidetuista teollisuuslaitoksista.
Paroni, vapaaherra Anton von Alftan osti ruukin 1904. Järvimalmista tehdyn raudan hinta oli laskenut, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hänen alaisuudessaan käynnistettiin tuotantosuunnan muutos. Rautaruukin vastaiselle rannalle rakennettiin ensin puuhiomo ja muutamaa vuotta myöhemmin aloitettiin pahvin valmistus. Tätä toimintaa jatkoi vuodesta 1915 alkaen Kymi-yhtiö. 1970-luvun alussa Juantehtaasta kehitettiin laadukkaan graafisiin tarkoituksiin soveltuvan taivekartongin tekijä. Kymi-Kymmene myi Juantehtaan Stromsdal Oy:lle 1988 ja pakkauskartonkien tuotekehittely jatkui erityisesti ruokapakkauksiin tarkoitetun ympäristöystävällisen kartongin aikaansaamiseksi. Tuotekehittely onnistui, mutta taloudelliset satsaukset kehitystyön lisäksi moderneihin päällystyskoneisiin ja viimeistelyyn olivat niin suuret, että laman aikana 2008 yhtiö ajautui konkurssiin. Kolmisen vuotta myöhemmin tehdas siirtyi Premium Board Finland Oy:n omistukseen.
Juankosken ruukkimiljöö on yksi Suomen laajimpia ja parhaiten säilyneitä ruukkialueita. Nähtävissä on useita tuotantorakennuksia, kuten masuunin suojarakennus, putlaus- ja valssilaitos, konepaja, valimo, konttori ja rautavarasto. 1800-luvulta on peräisin myös useita asuinrakennuksia vanhimpana ruukinkartano Patruunanmäellä. Suomessa ainoita lajissaan ovat koulukirkko ja Pikonniemen hiiliuunit. Näiden lisäksi 1900-luvun alussa rakennetut vesitorni ja puutarhahuone, seuratalo ja veturitalli sekä torin laidan navetta täydentävät ruukkialuetta kertoen tehtaan monipuolisesta vaikutuksesta koko yhteisöön.
Ruukin patruunat
Patruunat olivat ruukin omistajia tai heitä edustaneita ruukinhoitajia. Juankosken ruukkiin ja sen patruunoihin liittyykin monia mielenkiintoisia ja kiehtovia tarinoita. Yksi traagisimmista on Fredrik Jonatan Ekholmin kohtalo. Hän ajautui ristiriitoihin seudun talonpoikien kanssa metsien omistuksesta ja välit kiristyivät äärimmilleen, kunnes kaikki päättyi ruukin patruunan murhaan lokakuussa 1810. Mutta saatiinko koskaan tietää kuka ampui tappavat laukaukset?
Tai mikä mies oli kreivi Abaza valkoisine ratsuineen ja timanttisormuksineen?
Olisiko aidoin patruuna sittenkin paroni Anton von Alftan, tuotantosuunnan muuttaja, jonka puistoalueita hoiti puolalainen puutarhuri? Hänhän toi ruukille uuden verkkopallopelin ja autonkin, vaikka ei ollut vielä maanteitäkään.
Opastetuilla ruukkikierroksilla kerrotaan aiheesta lisää.